*

Totuuden hetki

Tellervo Koivunoro 1936-2017

 

Tellervo Koivunoro    1936-2017

In Memoriam

 

Saatoimme lauantaina 9 joulukuuta haudan lepoon sotilaan.

Aseena hänellä ei ollut Suomi konepistooli tai Lahti -Saloranta -pikakivääri. Oli kynä ja paperia , hengen miekka. 

WSOY:n pääjohtaja Hannu Tarmion sanoin;  "Sanat ovat joskus painavampia kuin kranaatit."

Jos  vuonna 1936  syntynyt Tellervo Koivunoro  olisi syntynyt  toisena hetkenä ja mieheksi , olisi hän ollut ohjaamassa joukkoja edessä, ja tiukka, hieman kimakka ääni olisi käskenyt: Sotilaat, eteenpäin!  Samalla olisi kuulunut myös varoituksen sana;  Älkää tapattako itseänne turhaan!

Tellervo varoitti minuakin; älä tapa itseäsi työllä!  Samoin monilla marjatilauksilla hän varusti minuakin elämässä eteenpäin.

Eräs työkaverini Punkaharjun ajoilta And Auvinen Oy:stä totesi saunaillassa, että niin kauan kuin aurinko nousee , ei ole mitään hätää.

Tellervo tunsi historian jo omien kokemusten kautta ja lukemisen myös. Kuten sanoin , Tellervo ei olisi pelännyt tarvittaessa  sotilaana etulinjaan astumista, olihan siellä paljon muitakin juvalaisia, kuten tuleva Mannerheim ristin ritari , Einar Schadewitz.

Mutta sallimus päätti siten, että Tellervo kasvatti oman armeijakuntansa opettajana, lukion lehtorina. Unohtamatta näytelmäkirjailijan kutsumusta ja musiikkia.

Tellervon kanssa uskoimme vahvasti näkymättömiin voimiin. Voimaan joka on kaikessa  läsnä, jonka voimme nähdä aktiivisessa  ja ei aktiivisessa  muodossa.

Jean  Sibeliuksen sanoin: Lopullinen muoto riippuu voimista , jotka ovat tekijää itseään väkevämmät.

Myöhemmin saattaa  todeta yhtä ja toista, mutta itse asiassa on tekijä vain välikappale . Määräävähän on ihmeellinen logiikka , nimittäkäämme sitä Jumalaksi-  joka vallitsee  taideteoksessa.

Vuonna 1608 , yhdeksäs joulukuuta syntynyt kirjailija John MIlton kirjoitti: "Mitäkö ajattelen, ? No niin, Jumalan avulla kuolemattomuutta. Anna anteeksi tämä sana, kuiskaan sen korvaasi: Niin, minä valmistan siipiäni lentoon."

Tellervo eli elämänsä isänmaataan palvellen, kutsumuksensa mukaan. Sain tulla tuntemaan Koivunoron perheen teatteriharrastuksen myötä. Ne muistot eivät himmene.

Voin myös itsekseni palata ajatuksin vaikka juhannukseen Tuusmäen Tunnelilavalle, kun Ola Vitikainen ja

Pirjo Lehti, tai Anita Hirvonen avaavat illan. Ja kuinka suuret ikäluokat vapautta tunsivat.

Kohtalon kello lyö meille monta kertaa, Jumalan armosta.

Konsernijohtaja Veijo Sydänmetsä lausui Kotimaa lehden haastattelussa; Työ tehdään Jumalalle .

On helppo yhtyä Tellua muistellessa Eino Leinon sanoihin runossa Hymni Tulelle:

" Ken tulta on se tulta palvelkoon.

Ken maata on se maahan maatukoon.

Mut kuka tahtoo nousta taivahille, näin kaikuu kannelniekan virsi sille:

Mit `oomme me? Vain tuhkaa  tomua? 

Ei aivan, aatos nousee  mullasta.

On kohtalosi kerran tuhkaks  tulla, mut siihen ast on aika palaa sulla.

On elon aika lyhyt kullakin, Siis palakaamme lieskoin leimuvin,

tulessa  kohotkamme korkealle, 

Maa maahan jää, mut henki taivahalle."

 

Jaakko Kontinen

Kirjoittaja on Tellervo Koivunoron ystävä ja keskustelukumppani

 

Kirjoitus on julkaistu Juvan Lehdessä  14.12.2017

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jaakko7 kuva
Jaakko Kontinen

Tellervo oli äitinsä puolelta kuuluisaa Schadewitz sukua. Tellervon äiti oli Rauha Harmaja, runoilija Saima Harmajan serkku. Harmaja sukunimi on muunnos Schadewitz nimestä. Voi esim. Googlettaa: Schadewitz suku , Juva

Käyttäjän jaakko7 kuva
Jaakko Kontinen

Olin tänään jouluaattona kello 16 alkaneessa sanajumalanpalveluksessa
kauniissa Juvan kivikirkossa.
Mahtavasti soi Enkeli Taivaan ja JUvan Kamarikuoro avusti.

Virsi 21: 6-7
"Vain heinät on sun vuoteenas,
Oi Herra , Taivaan kuningas ,
vaikkeivät kultavaattehet
sun oisi valtas arvoiset.

Näin näytät esimerkilläs,
ettei sun kelpaa edessäs
ei kunnia, ei korkeus,
ei valta , kulta rikkaus.

9-10
Ah , iloni jos sinuss`ois,
en unhoittaa sua koskaan vois.
Suo siihen apus armosta,
niin kiitän aina riemulla.

Nyt Jumalalle kunnia,
kun aintoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen.

Käyttäjän jaakko7 kuva
Jaakko Kontinen

Onnellinen ilta:

"On taivas himmentynyt hentoon sineen,
ja sinenevät varjot hankien,
mut vielä hohtaa katu luminen
heleine lyhtyineen ja unelmineen.
Ma kuljen keveästi kotiinpäin,
kun värähtelee ensi tähti.
Pois kaikki tuska povestani lähti,
ja ilman syytä autuaaksi jäin.
Vain lumen rauha, sinen kuulakkuus,
vain tähden jälkeen vieno tähti uus,
vain tieto; huoneessani lämpimässä
hymyilee ruusu yksin hämärässä,
hymyilee ruusu lehdin hehkuvin.
Yön sini, ruusu! Mitä toivoisin? "

-Saima Harmaja

Toimituksen poiminnat